2 Chronicles 18

Ahabin ja Joosafatin sota vastoin Herran sanaa

1Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa. 2Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen mukanaan, paljon lampaita ja nautoja. Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

3Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi. Tulen kanssasi sotaan." 4Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo."

5Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Jumala antaa sen kuninkaan käsiin."

6Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"

7Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko."

8Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ▼

▼ Eunukin.

ja sanoi: "Nouda kiireen kaupalla Miika, Jimlan poika."

9Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään. 10Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun."

11Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

12Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää."

13Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Jumalani sanoo."

14Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, saatte voiton. Heidät annetaan käsiinne."

15Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"

16Hän sanoi: "Näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon heistä jokainen rauhassa kotiinsa.'"

17Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

18Mutta hän sanoi: "Kuulkaa Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 19Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

20Silloin tuli eräs henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

21Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin.'

22Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden."

23Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?"

24Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."

25Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. 26Sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"

27Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Vielä hän sanoi: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."

28Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät ylös Gileadin Raamotiin. 29Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. 30Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."

31Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä. 32Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois. 33Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut." 34Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas jäi seisomaan iltaan asti vaunuihinsa niiden ollessa kohti aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.